Arvio: Maan Tomun happorockin on hillittömyys ilahduttaa, ja mikä parasta: se svengaa!

Arvio julkaistu Soundissa 3/2024.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

Maan Tomu
Valossa en näe pimeää, pimeässä valon nään
This Is Not A Dog

Historian riento tekee juuri tämän. Tavallisesta tulee kummajainen. Maan Tomu -yhtyeen edustama psykedeelinen, ankara, jazzvälähdyksillä ja kansanmusiikkisoinneilla höystetty pitkäkaarinen jamirokkaus oli kauan sitten yksi rockin ei-kaupallisen ja kokeellisuutta arvostavan laidan perusstaili. Nyt telepaattisella tatsilla louhivan yhtyeen ilmaisu tuntuu friikiltä ja täysin omapäiseltä. Maan Tomun ja tietynlaisen 1960–70- lukujen taitteen progeilun ja happo-rockin välinen yhteys on kuitenkin luotisuora. Yhtye tekee uutta omaa musiikkia, joka muistuttaa hyvin paljon vanhaa.
Maan Tomu on otteeltaan mainio yhtye. Siinä on soitannollista hillittömyyttä ja riskinottoa, jota nykyään ei liikaa kuule. Progeilun tärkeä perusta on sekin kunnossa: hyvä hämymusa svengaa!
Albumin ytimen muodostavat levyn nimikkoraita ja toinen viidentoista minuutin paikkeille kellottava megapläjäys Kameli. Niissä on rohkeata hetkessä elävää dynamiikkaa ja pokerinaamaista sukeltelua ulvovien soolojen siimeksestä ennalta harkittujen riffien väliseisakkeiden kautta uusiin kliimakseihin. Samalla käy ilmeiseksi tämän improilutyylin haaste levykontekstissa. Kun livetilanteen fyysisyys ja kokonaisvaltaisuus karsiutuu pois, musiikin puuduttava puoli hiipii esiin. Samoin retrohenkinen tyylipuhtaus hälventää innostusta.
Tämä on virkistävää tomuilua, mutta samalla varsin tuttuja tuntemuksia herättävää musiikkia. 

Muut artistin levyarviot