Mikään ei ole hienompaa kuin törmätä uuteen artistiin, joka tekee täysin omaa juttuaan. Kaiken huipuksi hän vaikuttaa vielä omassa kotikaupungissani Tampereella! Opin vasta Valoääneen ihastuttuani, että kyse on visuaalistakin taidetta tekevälle Teemu Raudaskoskelle jo toisesta albumista. Kun debyyttiä en ole kuullut, lähestyn tätä puhtaalta pöydältä.
Valoääni on loistava nimi tälle musiikille, jonka koen todella voimakkaasti säteilevän nimenomaan valoa, värejä ja erittäin positiivista energiaa. Tyyliä on vaikea paketoida, mutta peruslinjoina siinä sulautuvat yhteen paksun basson kuljettama dub/reggae-henkinen rytmiikka ja Andien haikeat melodiat. Jälkimmäisiä loihtii kirkkaana helkkyvä kielisoitin charango. Erittäin hienovaraista elektroniikkaa dub-efekteineen on pelissä, vaikka avara sointi hyvin orgaaniselta tuntuukin.
Anri Tuohimäen viulu tuo oman lisänsä muutamaan raitaan ja Elisa Koivula laulaa parilla stemmoja Raudaskosken kanssa. Tiettyä underground-veljeyttä aistin Pekka Strengiin, Ville Leinoseen ja Kusti Vuoriseen (Tampo) sekä argentiinalaiseen Gaby Kerpeliin.
Raudaskoski on selvästi löytänyt sisältään portin kapitalistisesta oravanpyöräilystä jyrkästi poikkeavaan olemisen ja tekemisen tilaan. Menkää ihmeessä siitä sisään!