Nakkilan veteraani-ikäiselle indie-partiolle on tullut myönnettyä henkisiä tsemppimitaleja jo vuosikaudet, ja kunniamerkkiä tulee jälleen. Pitkä ura jatkuu erinomaisissa merkeissä, ja väsymätön rakkaus lajiin kuuluu edelleen kekseliäänä ja raikkaana lähestymiskulmana 90-lukulaiseen vaihtoehtorockiin.
Kahdeksan biisin paketti on topakka kattaus sopivasti äkkiväärää ja samalla melodisesti huikean tarttuvaa menoa. Biisit rullaavat mainiosti Ossi Alisaaren komeasti johdattavien laululinjojen pohjalla. Penniless pitää perimmiltään aika perinteikkään ilmaisunsa kiinnostavana ihailtavan freeseillä ja luontevilla ideoilla, ja on jo tullut kauas verrokkibändiensä soinnista. Ainoa tyylivirhe on turhan Queens Of The Stone Age -vaikutteinen Sweet Lobotomy, joka sekin kyllä on hyvä kappale.
Säröä kolmen kitaran vallissa on joskus ollut enemmänkin, mutta sangen muhkeata kuultavaa voimasointujen rynkytys on näin miedommallakin mureudella. Penniless kaivaa perusilmaisustaan uusia särmiä esiin, ja Ego Catastrophe on oivaltavan monipuolinen altsukiekko. Se ei ole jääräpäisesti jumissa 1990-luvulla vaikka juuret siellä ovatkin.
