Levyarvio: Biisirakenteet paukkuvat kolmen kitaran käsittelyssä – Penniless tekee rajun paluun!

Penniless
X
Soit Se Silti

Penniless People Of Bulgariana 30 vuotta sitten syntynyt ja nykykokoonpanossaan yli kaksi vuosikymmentä soittanut nakkilalaisbändi Penniless on viimein julkaissut jatkoa Rows Of Houses -albumilleen (2013). Levyn ytimekkäällä nimellä yhtye tuntuu haluavan unohtaa Sunshine Show -debyyttinsä (1990) ja pitävän ajanlaskunsa alkuna kakkoslevyä Cake (1993).

X todistaa vastaansanomatta Pennilessin olevan yhä vaihtoehtoiseksi ja indieksi luokitellun kitararockin ja voimapopin ykkösbändimme. Avausbiisi The Coren ensisanat ”Here I am back again” johtavat matkalle kolmekitaraisen rockin ytimeen. Biiseissä riittää sävyjä, mureutta, voimaa ja melodisia laululinjoja läpi levyn. Kitaristit hoitavat roolinsa vakuuttavasti ja Pekka Alisaaren laulusuoritusten kielellinen uskottavuus on niinikään omaa luokkaansa.

Pennilessin kappaleista löytyy rajun ja hillitymmän ilmaisun vaihtelua, mutta kahlitsevasta ja ryöstöviljelyn myötä lopulta myös tylsästä grungekaavasta X pysyy loitolla. Albumin yllätyksiksi erottuvat syntsineen tanssibeatiä hakeva Anthem For The Suckers ja Peter Gunnin rentoudella groovaava Fearless.

Pennilessin paluuseen ei osannut varautua, mutta X tekee siitä enemmän kuin tervetulleen.

Pennilessin levyjä on toisaalta kiitelty siitä, että ne ovat pysyneet juurilleen uskollisina ja aikansa kuvana, mutta toisaalta on puhuttu myös bändin jatkuvasti kehityksestä pitkän aikakaaren aikana. Mihin tuo uusin levy sijoittuu tällaisella akselilla, yhtyeen nokkamies Pekka Alisaari?

– Uutta on oikeastaan se, että nyt ei ole säästelty rankkuudesta. Levyltä löytyy suoraviivaisinta päänhakkaamista seinään! Perinteiseen osastoon menee se, että meidän yhtyettä on edelleen vaikeaa lokeroida musiikillisesti – biisirakenteita rikotaan taas entiseen tahtiin.

Kyllä sitä tälläkin kertaa odottaa, että pääsee tuuttaamaan ja ällistyttämään ihmisiä niillä jutuilla, mitä levyllä on saatu aikaiseksi.

Ympäri Suomea asusteleva Penniless on haastattelujen perusteella jo odotellut julkaisukeikoille pääsyä. Kerro, minkälaisessa livekuosissa teidän poppoo on.
– Bändi on itse kullekin elämäntapa, ja levynteko on mielenkiintoista sekä välillä hauskaa, mutta keikoilla käynti on pääosin hauskaa. Kyllä sitä tälläkin kertaa odottaa, että pääsee tuuttaamaan ja ällistyttämään ihmisiä niillä jutuilla, mitä levyllä on saatu aikaiseksi.

Yhtyeen yhteydessä ei voi olla mainitsematta teidän kotikuntaa Nakkilaa ja tänä vuonna napsahti paikallisilta Nahkiaisparonin titteli. Kerro lopuksi, mikä on parasta tuolla kotiseudulla.
– Heh! Tosi hyvä kysymys! Mitähän sitä sanoisi diplomaattisesti. Jokaisella on oma kotiseutunsa, jossa on hyviä ja huonoja puolia. Nakkila ei ole sen parempi kuin muutkaan – se vain sattuu olemaan meidän kotiseutu. Toi on se vastaus!

Teksti: Kalevi Suopursu