Kotimainen metalliryhmä on edennyt kolmanteen pitkäsoittoonsa. Tarjolla on syvään viiltäviä melodioita, suuria tunteita ja massiivista soundia orkestraatioineen. Koko komeuden kruunaa Antony Parviainen, joka on aina ollut laulajana todellinen voimanpesä eikä miehen tulkinnasta tälläkään kertaa puutu voimaa, sävyjä ja karismaa.
Yhtyeellä on toinen jalka vahvasti power metalissa, mikä kuuluu melodisuutena, kosketin- ja orkesteriosuuksina, mahtipontisuutena, pääosin korkealta ja kovaa liitävissä lauluissa ja genrelle ominaisina sovitusratkaisuina varsinkin rumpuosastolla. Toinen jalka on kuitenkin vahvasti perinteisemmän heavy metalin puolella, minkä johdosta poweriin usein liittyvä kornius ja juustoisuus loistavat poissaolollaan. Selkeimmin power metal -vaikutteet paistavat läpi suoraviivaisessa Interstellarissa, muuten tyylit sekoittuvat keskenään saumattomasti ja sulavasti.
Painostavuutta ja vakavuutta löytyy niin soundeista ja sävellyksistä kuin myös sanoituksista. Levyllä käsitellään perinteisiä teemoja, kuten sotaa (Kiova on selkeä kunnianosoitus Ukrainalle), mutta myös toivoa ja rakkautta.
Väkevä kokonaisuus, jonka luulisi löytävän laajemmankin kuulijakunnan ulkomaita myöten.
