Huomioiden Psycheworkin parin vuoden takaisen The Dragon’s Year -debyytin synnytysprosessin ja kyynelkanavia stimuloineen taustatarinan, kantoi se kunnialla maaliin koko vartensa mitalla. Machine Menin lipun alla kolme täyspitkää albumia julkaisseen Antony Parviaisen ja J-V Hintikan uusi yhtye teki heti kättelyssä pesäeron entiseen yhtyeeseensä keskittyen suoraviivaisuuden ja laukkakompin sijaan suuriin linjoihin ja raskaisiin riffeihin.
Karelian Hillsin ilmiselvä tehtävä on juurruttaa Psychework entistä jämäkämmin kotimaisen raskastuotannon etulinjaan. Käytössä oleva resepti ei ole täysin bändin oma, mutta sinfonisen tunnelmametallin saralla se on eittämättä maamme tyylipuhtain vientituote. Psycheworkilla on käsissään mielenkiintoinen paletti Hollywood- elokuvan kursailemattomuutta ja takametsän havuntuoksua. Albumin kantavaksi teemaksi näyttää valikoituneen sota, mikä ei jää ääniraidankaan puolesta epäselväksi.
Pitäydyn edelleen kannassani Psycheworkin musiikista Kamelotin ja Tobias Sammetin hullutuksien sukuisena suurien tunteiden tunnelina. Kokonaisuuden vahvin potku löytyy sen alusta ja lopusta: Siegen, Phantoms Whiten ja Ghost Patrolin jämäkkyydestä viehättymisessä saattaa toki olla taustalla kevyt kaipuu Machine Men -hurmoksen päiviin, mutta toisaalta ne albumin monumentaalisimmat sävellykset eivät vieläkään kanna bändin käsissä loppuun asti.
