Suosikki-yhtyeen toisella levyllä post-punkin suoraviivaisuus vaihtuu elektronisesti rikastettuihin äänimaisemiin. Kohtalokas aloituskappale Aaltoihin soundaa hetkittäin entisaikojen Depeche Modelta. Rakkauden uusintakierrokselle kannustava Relove tekee maailmasta välittömästi hyvän paikan, yhdistäen popin tummasävyiset soinnit ja haurauden vastuttamattomalla tavalla.
Upeasti kulkevien biisien sovituksissa on paljon rönsyileviä yksityiskohtia, jotka hiipivät vaivihkaa tajuntaan. ”Kummitusjunan takana vedän röökii niin kuin mörkö”, runoillaan Power Through -kappaleen alussa. Laulujen sanat kulkevat intuition varassa. Painostavimmat aiheet piiloutuvat venyvien vokaalien sekä musiikillisen iloittelun alle. Maailma paikoillaan istuu etenee kuin trilleri, jonka juoni perustuu pelkotiloja ruokkivaan yön pimeyteen. Naivistisen lauluäänen outo inhimillisyys tuo maagista vetovoimaa ja istuu täydellisesti ammattimaisen soiton kylkeen. Sykähdyttävä lopetus Lasinsirpaleita liikkuu tuulen henkäysten armoilla, sekoitellen progen ja jazzin elementtejä.
Persoonallinen levy on täydellinen esimerkki siitä, kuinka tärkeitä musiikin luomat fiilikset ovat.
