Arvio: Rosita Luun Samettisuu on vaikuttava levy, joka voi nostaa silmiin ilon tai surun kyyneliä

Rosita Luu
Samettisuu
Helmi Levyt

Rosita Luu on nyt paitsi vokalisti ja lauluntekijä Merita Bergin eksoottinen taiteilijanimi myös levyllä soittavan bändin nimi. ”Vaikean toisen levyn pelastajaksi” kannessa tituleerattu basisti Tuukka Tervo jakaa onnistuneesti aiemmin vain Hullu Ruusu -duon Antti Hermajalle langennutta sovittajan ja tuottajan roolia.

Keväällä näytti siltä, että Rosita Luun kakkoslevy olisi rohkeasti synavetoinen, mutta ennakkoon julkaistuista biiseistä paras, melankolinen elektropoppis Kauhtunut nainen on jätetty pois. Samalla tipahtaa yksi tähti arviosta. Oliko biisi albumin nimikappaleeksi sopimaton vai kokonaisuutta liikaa konepuolelle kallistava? Kasarisoulpoppis Taikasanat ja Luiseva Luisa synthwave-tunnelmineen ovat kuitenkin albumin parhaimmistoa.

Kömmähdyksestä huolimatta olen hyvin vaikuttunut Samettisuusta. Bergin sanoituspuoli on totutusti hanskassa, ja biisit pursuavat ilahduttavia soitannollisia jippoja. J. Karjalaisen ja nuoren Kauko Röyhkän mieleen tuova raukea Mansikkapaikka huipentuu aivan odottamatta villisti kiitävään kiipparisooloon, joka nostaa – metsäkankaan soramontulla kohdatun kumppanin vastauksesta riippuen – ilon tai surun kyyneleet kuulijan silmäkulmaan.