Merita Bergin ja kumppaneiden Rosita Luu on siinä mielessä ilahduttava suomalainen indieyhtye, että se osoitti viimeistään edellislevyllään Samettisuu (2020) aitoa tuotannollista kunnianhimoa ja halua kehittyä. Albumi oli kokonaissoundiltaan värikäs ja raikas, vailla tarkoituksellisen amatöörimäistä nuhaisuutta. Joskus on kiva kommunikoida myös ulkomaailmalle ja astua lofin tuolle puolen!
Soundipuolella Maaginen elävä pistää jopa edeltäjäänsä paremmaksi. Se on äänekäs ja moneen suuntaan pyrkivä, tuotantoarvoiltaan ammattimainen poplevy. Levyn monikerroksiset sovitukset yltyvät paikoin jopa kamaripopiksi: esimerkkinä maksimalistinen Mullasta noustaan, joka on kuin Animal Collectiven tuottamaa Karkkiautomaattia.
Myös Loistava tulevaisuus on levyn kärkisinkku. Se on kirjoitettu J. Karjalaisen Menneen miehen päälle, ja sen sovitus nousee niin ikään mahtavan överiksi. Myös levyn ulkopuolisuushymni Normaali on hieno popkappale ja tekstillisesti ehkä levyn selkeintä samaistumisosastoa.
Näin hyvin rakennetut sävellykset ansaitsevatkin päästä ykkössoittolistoille kaapimaan striimiluvut kotiin.
Levyn parhaiden biisien valitseminen sen sinkuiksi on myös osoitus touhun ammattimaistumisesta: näin hyvin rakennetut sävellykset ansaitsevatkin päästä ykkössoittolistoille kaapimaan striimiluvut kotiin.
Singlejen ulkopuolella meininkiä riittää suunnilleen puoleen väliin levyä. Albumiraidat soljuvat sinällään vaivattomasti, mikä kertoo Bergin kovasta lähtötasosta. Astroboyn leijailussa onkin tutunkuuloista roolin ottoa, mutta teksteistä puuttuu tekijälleen ominainen särmä ja hämmennys. Myös avaus- ja nimiraita on rivakkuudestaan huolimatta aika ohut rallatus.
Konkreettisiin aiheisiin koskiessaan Berg on parhaimmillaan. Älä kysy on riemastuttavan tulenarka “diss track” instituutiotaiteen rakenteellisille ongelmallisuuksille, ja Klaudia on Bergille klassinen, luokkaeroja läheltä katsova henkilökuva.
Näiden oivallusten ulkopuolella Maaginen elävä on kuitenkin hyvässä vauhdissa olevan popbändin rutiinisuoritus.
