Oululaisen nelikon esikoisalbumi on jokseenkin mielenkiintoinen tapaus. Yhtyeen kappaleet ovat näkyneet jo useilla soittolistoilla, joten voisi sanoa, että odotukset levyn suhteen olivat korkealla. Vaikka bändin taustalla on rakkaus ja kiinnostus vanhaan kunnon punk rockiin, on meno suhteellisen kevyttä. Se kuitenkin sopii bändille.
Levylle lämpenemiseen menee hetki. Avausraita Kiljupunkkarit ei juuri sytytä, mutta jo sitä seuraava nimikkokappale tarjoilee laulaja Tiina Vaattovaaran parhaita ääninäytteitä. Sanoitusten aiheet pysyvät pääasiassa pinnallisina, mutta poikkeuksiakin on. Erityisesti loppupuoliskoa hallitseva Mulkku edustaa sitä intohimoa, mitä henkilökohtaiset aiheet tuovat musiikkiin. Samaan aikaan se tuo mukaan näkökulman, johon jokainen nuori nainen voi samaistua. Ja tämä on ikävä kyllä poikkeuksellista punk-skenessä.
Voitko olla hiljaa? herättää janoa, joka saa vaatimaan lisää. Aina kun tahti alkaa kiihtyä, on pian vuorossa kappale, joka jättää nälkäiseksi. Tosin jää fiilis, että levyn biisit eivät pääse täyteen potentiaaliinsa ilman live-esiintymistä, jota jääkin innolla odottamaan.