20-vuotias ex-Disney-tähti on vallannut angloamerikkalaisen pop-ilmatilan. Häntä pidetään popvisionäärinä ja palkitaan runsailla arvosanoilla.
Ansiona on aikaan ennen syntymäänsä taannehtiva musiikki, joka saa ajattelemaan kirjallisuuskriitikko Fredric Jamesonin sanoja 1980-luvulta: kulttuurituotanto postmodernina aikana muuttuu enenevästi pastissiksi ja kierrätykseksi uuden luonnin sijaan.
Siispä Guts on täynnä Avril Lavignen karkkipunkia ja huutosakkilauluja suoraan nollarin teinidraamoista (All-American Bitch, Get Him Back). Ysärilläkin käydään: Pretty Isn’t Prettyn riffi on Smashing Pumpkinsia, ja Bad Idea Rightin kitaravonkuna lienee viittaus Rodrigon suosikkiin Rage Against The Machineen.
Kai se joitakin huvittaa, kun Tiktok-nuori diggaa 90-luvun kitarasurinaa. Samalla se tuntuu vain pintaestetiikalta. Onhan ysäri muutenkin ”in”.
Nykyaika pilkahtaa balladeissa, jotka tosin ovat toisintoja Taylor Swiftin touhuista The National -ukkojen kanssa. Miten konservatiivista.
Silti: Tunteet ovat suuria, omat virheet raastavia ja pojat tyhmiä. Joka sukupolvi kokee samat angstinsa. Saa tämänkin tahtiin sängyssä piehtaroida, kun ihastus on jättänyt ”luettu”-tilaan.
Ja sentään kärkihitti Vampire on viitseliäs sävellys.
