Siihen hetkeen saakka kun kuuntelin tämän levyn, arvostin Timo Lassya ammattimiehenä. Tämän levyn kuultuani arvostan häntä taiteilijana.
Moves esittelee rennomman ja häpeilemättömämmän Lassyn, joka uskaltaa heittäytyä sekä jo kymmenen vuotta toimineen bändinsä että pateettisempienkin impulssien vietäväksi. Tulos on nautinnollinen. Love Spirit on hieno esimerkki: julkean liikuttava melodia, joka vedetään mahdollisimman suurella fiiliksellä, kikkailematta, ja annetaan bändin maustaa. Jossain haastattelussa Lassy puhui Coltranen ja Hartmanin yhteislevyn sopivuudesta viettelymusiikiksi. Tämä melodia painii samassa sarjassa.
Nimikappale on levyn toinen ilmiselvä avainteos. Siinä ja Casa de Ferrossa kuuluu noin Giant Steps -aikakauden John Coltranen vaikutus todella selvänä. Ja se toimii. Rohkealla tavalla spiraalimaisesti itseensä kiertyvä melodia avautuu improvisaatioissa aina uusiin muotoihin.
Levyllä soittaa suuri määrä vierailijoita Eero Koivistoisesta Joyce Elaine Yuilleen ja Ricky Tick Big Bandin vaskisektiosta Palefaceen. Tyylillisestikin se on aikamoinen potpurri Lassyn viime vuosien tekemisistä, mutta maestron oma ääni on niin vahva, että levy tuntuu hyvin yhtenäiseltä.
