Jo levy-yhtiön nimi We Jazz kertoo, mistä on kysymys. Sanojen välissä sykkivä näkymätön sydän paljastaa vielä enemmän. Timo Lassyn neljäs pitkäsoitto on vain ja ainoastaan jazzia, ja nämä heput rakastavat sitä niin kuin Rolling Stones rakasti rock’n’rollia muutaman vuosikymmen sitten. Sen paremmin Lassy kuin 70-luvun Rollarit ei uudista saati kyseenalaista rakkautensa kohdetta, vaan asettelee sen olemassa olevia osatekijöitä hellästi mieleiseensä järjestykseen.
Lassy ja hänen tutut adjutanttinsa Lötjönen, Mäkynen, Assefa ja Kontratouris svengaavat taas siihen malliin kuin elämän tarkoitus piilisi osuvissa iskuissa ja terävissä tuuttauksissa. Svengin jälkeen toiseksi tärkein avainsana on lämpö. Sitä erittävät Lassyn tenorisaksofoni ja varsinkin Giorgios Kontratourisin urut ja sähköpiano. Kolmanneksi pointiksi hahmottuu helppous. En vihjaa, että viisikko painelisi siitä, missä jazziksi kutsutun laitumen aita on matalin. Tarkoitan vieraannuttavien riitasointujen puuttumista.
Noviisikin uskaltaa antautua virtaviivaisen Love Bulletin vietäväksi. Paatuneempi jatsari etsii haasteita toisaalta tai antaa itselleen luvan nauttia musiikista, joka on tehty nimenomaan nautittavaksi.
