Neosoul-artisti ja biisintekijä Jasmine Rose Wilsonilla on yksi persoonallisimmista soul-äänistä sitten Amy Winehousen. Wilsonia on verrattu Nina Simoneen, eikä syyttä – piinattu ja sielukas kontra-altto on Baby Rosen vahvin valttikortti. Nouseva r&b-tähti hankki ensimmäisen Grammy-ehdokkuutensa vuonna 2021 ja vieraili ennen tätä toista pitkäsoittoaan Sylvester Stallonen Rocky-leffasarjan Creed-spin-offin kolmannen osan soundtrackilla.
Tarttuva avausraita Go on kuin 2020–luvulle päivitetty dubversio Winehousen ja kumppaneiden 2000–luvulla muodikkaasta retrosoulsoundista. Rosen lisäksi muun muassa Tim Maxeyn ja John Schererin tuottama albumi kuulostaa perinteisestä soitinarsenaalistaan huolimatta kuitenkin miellyttävän tuoreelta ja psykedeeliseltä. Vain pakollisella rap-vierailijalla (Smino) kuorrutettu Chic-funk I Won’t Tell erottuu joukosta tylsän kliseisenä.
Antony Hegartyn ja Adelen vintaasimateriaaliin vertautuva pianoballadi Stop The Bleeding on levyn ehdoton kohokohta. Muutoin vahvasti kaiutettuun, nestemäiseen äänimaailmaan on upotettu kiinnostavia pikku jippoja. Pontevine lapsikuoroineen toiveikkaasti tulevaisuuteen tähyävä Power päättää albumin 70-luvun lopun scifi-tunnelmiin.