Arvio: Rakkauden, luopumisen ja hyväksymisen symmetriaa – Mitskin uutuutta ei pidä lähestyä rynnien

Arvio julkaistu Soundissa 9/2023.
Kirjoittanut: Lassi Linnola.

Arvio

Mitski
The Land Is Inhospitable And So Are We
Dead Oceans

Kun rakkaudesta luopuu, mihin se katoaa – ja mitä jää jäljelle? Tähän kysymykseen voi Mitsuki Laycockin eli Mitskin seitsemännen albumin The Land Is Inhospitable And So Are We kiteyttää. Ja tähän kysymykseen riisutun folkin ja americanan sävyissä kulkeva albumi myös vastaa, omalla hiljaisella tavallaan.

Sisäänpäin kääntynyttä levyä ei kannata lähestyä rynnien. Sen pitää antaa tulla luokseen. Mitskin aiempaan tuotantoon peilaten uusi albumi on helpoista koukuista riisuttu kokonaisuus, joka luottaa hillittyjen sovitusten ja välillä jopa tragikoomisen vereslihalla kirjoitettujen sanoitusten yhteispeliin. Yhtälö myös toimii: maltillisesti käytetyt dynamiikkavaihtelut paisuttavat äänenkuvaa juuri oikeilla hetkillä, kuten Starin finaali ja Bug Like An Angelin kertosäe osoittavat. Myös entisaikojen harmoniasekoilut loistavat poissaolollaan – lukuun ottamatta levotonta When Memories Snow -huuruilua.

Yhtälö toimii: maltillisesti käytetyt dynamiikkavaihtelut paisuttavat äänenkuvaa juuri oikeilla hetkillä.

33-vuotiaan Mitskin harteille on kovasti viritelty seuraavan Suuren Amerikkalaisen Laulunkirjoittajan viittaa, ja taisipa artisti itsekin kutsua uutuuttaan ”amerikkalaisimmaksi työkseen”. Lokerointi on väsynyt: amerikkalaisen unelman kuolema on umpifetisoitu ja -koluttu aihe, jota on turha enää tonkia. Siksi Buffalo Replaced on tekstinsä puolesta notkahdus laadussa, vaikka sävellyksenä kappale onkin mainio.

Paljon kiinnostavampi The Land Is Inhospitable And So Are We on silloin, kun se käsittelee rakkauden, luopumisen ja hyväksymisen symmetriaa. Kansantarujen perinteistä ammentava The Deal kertoo varoittavan tarinan särkevästä sielustaan luopuvasta kertojasta, joka saa vastalahjaksi tyhjän, ihmistä muistuttavan häkin. Tuska tulee hyväksyä, ellei halua jäädä sen vangiksi. Star puolestaan rinnastaa jo karanneen rakkauden yhä kauemmas kiitävään tähteen, jonka katkeransuloisen loisteen voi yötaivaalta vielä valovuosienkin päästä tavoittaa. Ja kun päätöskappale I Love Me After Youn hidas crescendo päättyy, koittaa vihdoin vapautuminen.

Lisää luettavaa