AUTECHRE
Joskus tulee olo kuin olisi juuri kivunnut perse edellä ulos ja ylös jäniksenkolosta, eikä asioita enää hahmota samalla tavalla. Tai jotkut asiat vain eivät tunnu niin oudoilta ja kiinnostavilta kuin päällisin puolin luulisi. Usein tämä tunne iskee kuunnellessa sitä äänimaisemaa, jossa osittain elin vuosituhannen vaihteessa.
Autechren uusin on sillä rajalla. Aikaa ei vain ole kuulunut tarpeeksi ja tuntuu, että esimerkiksi tämän levyn O=0 voisi soida seuraavan mainoskatkon jäätelömainoksessa. Vuodenaika on oikea, mutta kanava väärä. Kakkoselta tulee dokumenttielokuva nuorallakävelijästä. Qplayn tapaiset rytmimanipulaatiot tuntuvat myös menettäneen jotain ajan myötä. Tai kyseinen kikka ilman biisiä ei jaksa kiinnostaa.
Omissa maailmoissaan rutiseva St Epreo on ihan hauska. Known(1) kuulostaa juuri tarpeeksi pahoinvoivalta Kitarolta toimiakseen. Levyn päättävä Yuop on kuin John Carpenteria iloisena.
Kaiken kaikkiaan muutamaan otteeseen kiinnostava, mutta enimmäkseen yhdeksi porisevaksi massaksi sulautuva levy.