En muista, milloin olisin viimeksi kuullut yhtä näkemyksellisen ja valmiin debyytin. Mercury Prize -ehdokkaaksi nostettu Fur And Gold julkaistiin Britanniassa jo viime vuoden puolella ja se esitteli maailmalle 28-vuotiaan Natasha Khanin (sukunimi viittaa pakistanilaiseen isään), jonka musiikillinen visio on vuosien ajan kypsynyt erilaisten taideopintojen parissa. Apunaan näkemyksensä toteutuksessa hänellä on pitkä lista muusikoita.
Fur And Goldista kuulee, kuinka jokainen sävellys, biisin osa ja hetki on loppuun asti mietitty, mutta silti albumi tuntuu helposti syntyneeltä ja välittömältä. Levy on eräänlainen perinpohjaisesti harkitun taideteoksen ja olohuoneessa ystävien kesken vedetyn jamisession sekoitus. Sen tuotanto on täysosuma, sillä äänimaailmaltaan levy on rikas ja dynaaminen, ja sovitusratkaisuissa on etsitty kutakin raitaa tukevia ratkaisuja.
Bat For Lashes on kuin Björk ilman emotionaalista etäisyyttä (ja maailman kalleimpia äänitysstudioita ja tuottajia), naapurintyttömäinen versio Joanna Newsomista, tai naapurimaamme Jenny Wilson jännittävämpänä. Vaikka biiseissä on lukuisia tarttuvia hetkiä, tapahtuu kolmessa vartissa myös paljon odottamatonta. Pianon ja kitaran ohella kuullaan puhaltamia ja jousia, jokaista läpsyvää kädentaputusta kohti on jännittävä elektroninen ääni, ja tanssittavan Prescillan vastapainoksi löytyy herkkä ja haastava Seal Jubilee.
Kaiken sitoo yhteen Natashan paljas, lähelle tuleva ja samettisen käheä ääni. Fur And Gold on haikea ja huikean kaunis levy, jossa riittää ammennettavaa.
