Oudolla taiteilijanimellä esiintyvä Natasha Khan ansaitsi merkittäviä ihailijoita jo Fur And Gold -debyytillään (2006). Thom Yorkea levy kiehtoi niin kovasti, että hän kutsui Bat For Lashesin erikoisvieraaksi Radioheadin kiertueelle. Two Suns -albumi tuntuu jotakuinkin täydelliseltä jatko-osalta onnistuneelle esikoiselle – suuremmalta, huolellisemmalta ja kiteytyneemmältä. Sillä on vain yksi suuri ongelma.
Koko Two Suns -albumi tapahtuu yhden biisin varjossa. Tyttösenä Natasha Khan ihastui Karate Kid -elokuvan päähahmoon ja nyt hän on kirjoittanut haaveidensa pojasta elämänsä kappaleen. Hän tuskin julkaisee koskaan yhtä täydellisesti onnistunutta laulua kuin saturakkaudesta kertova Daniel. Salaperäistä mutta välitöntä popkappaletta voi unohtua kuuntelemaan päiväkausiksi.
Muita onnistuneita raitoja ovat kuin Kate Bushin klassiselta Hounds Of Love -levyltä tipahtanut Pearl’s Dream, tähtikirkkaan yön tavoin soiva Good Love -balladi sekä The Big Sleep -finaali, jolla Natashan kumppanina laulaa Scott Walker. Taidepopin legendan vierailu saa vakuuttuneeksi siitä, että Two Suns voisi olla toteutukseltaan teatraalisempikin levy.
Albumin aavemaisessa äänikuvassa ei silti ole moitteen sijaa. Siinä 80-luvun alun synteettiset soundit, orgaaniset soittimet ja brooklynilaisen indieyhtyeen Yeasayerin tuottamat ryöppyävät rytmit yhdistyvät tiheäksi harsoksi. Lisää voimaa täytyisi irrota siis sopivan käheästi ja raukeasti laulavan Natashan omasta esityksestä.
