Emo-aallon harjalla on esiin noussut hyvin eritasoisia yrittäjiä. Suurimman osan näistä voisi saman tien lähettää takaisin kellareihin kasvamaan korkoa, mutta poikkeuksiakin on. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu Torontosta tuleva Billy Talent, jonka vimmaiselle debyytille on odoteltu jatkoa jo useamman vuoden ajan.
Vaikka yhtyeen konseptia ei järin omalaatuiseksi voikaan moittia, erottuu nelikko kanssakilpailijoistaan useammallakin tasolla. Ensinnäkin, ennen läpimurtoaan bändi ehti puurtaa treenikämpällä jo liki vuosikymmenen verran. Tuon ajan selvimpiä hedelmiä ovat äärimmäisen tiukkaan kuosiin pureutunut yhteissoitto ja tinkimätön, mutta tervejärkinen asenne. Ensimmäisellä kuuntelulla Billy Talentin musiikki saattaa kuulostaa pinnalliselta tai jopa hieman populistiselta, mutta mistään pikaruuasta ei ole kyse.
Toinen ja merkittävin seikka, joka Billy Talentin puolesta puhuu, on monipuolinen ja melodiarikkaasta pohjasta ponnistava biisimateriaali. Yksipuolisen rymistelyn sijaan yhtyeen soinnissa voi kuulla sävyjä yhtä lailla Rollins Bandista kuin The Beatlesistäkin. II-levylle Billy Talent on myös onnistunut sorvaamaan täydellisen täsmähitin. Sinkkuna piakkoin julkaistavassa Red Flagissa bändillä on käsissään avain kansainväliseen menestykseen.
