Kuusi vuotta sitten olin kutakuinkin varma, että Billy Talent on uudelle vuosituhannelle tultaessa kyykähtäneen vaihtoehtorockin messias, joka kohoaa maailman isoimpien rockbändien joukkoon. Yhtyeen kakkoslevy II (2006) oli ja on niin vahva voimannäyttö, että väite ei tunnu niin puupäiseltä kuin Billy Talentin neljättä albumia pää painuksissa pyöritellessä.
III (2009) ei enää saanut pidettyä hurmosta yllä, vaikka hetkittäin maaliinsa osuikin. Dead Silence on jo sitten niin löperöä suorittamista, että luotto yhtyeeseen melkein kaduttaa. Vanhan toistoa, innottomuutta ja helppoja, suorastaan tyhmiä ratkaisuja. Niistä on tämä levy tehty. Ainoa uusi puoli yhtyeessä tuntuu olevan semihauskojen uunoiluriffien ripotteleminen sinne tänne kuin The Offspringia ei olisi koskaan keksittykään.
On kuvaavaa, että levyn on tuottanut ensimmäistä kertaa kitaristi Ian D´Sa. Lopputulos haisee kilometrien päähän siltä, että tältä bändin pitää omasta mielestään kuulostaa yltääkseen vielä suurempaan menestykseen. Biisit vedetään läpi puolivaloilla eikä tästä materiaalista olisi puoletkaan mennyt läpi oikean tuottajan kanssa.
Työnteon itseisarvoa korostavia aatteita on maailma täynnä. Mutta ottaako niistä mikään huomioon, ettei tällaisten lapiohommien sivusta seuraamisella ole mitään arvoa?
