BLACK LIPS: Los Valientes Del Mundo Nuevo

Kuinka usein kuuntelet livelevyjä kotonasi? Et kovin usein? En minäkään.

Keikoissa on aina kyse myös kaikista muista aisteista kuin pelkästään kuulosta. Black Lipsin autotallirock on musiikkia, jonka liveversiosta on varmasti parasta nauttia kokemalla se koko ruumiilla lasimurskan ja kaljan tahmaamalla tanssilattialla. Tijuanassa nauhoitetulla keikalla oli selvästi ankara meininki ja raivoisat lopunaikojen riekkujaiset, mutta se ei auta diggailemaan tätä puristetta.

Black Lipsin biisit ovat a-luokan Nuggets-apinointia ja soitossa on kuultavissa ylimääräistä intoilua, mutta Mikin ja Hessun äänipajassa tuotettua ylämiddlekihinää ei jaksa levyllistä. Känniset välispiikit ja yleisön bailumölinä huvittavat yhden kuuntelun verran. Paketista olisi varmasti saanut pari riemullista seiskatuumaista, mutta pitkäsoiton mitassa olo on kuin Uuno Epsanjassa -elokuvaa katsellessa: vitsi venytetään kuoliaaksi.

Kun kansiteksteissä kerrotaan, miten viina virtasi, prostituoidut masturboivat lavalla ja muutenkin oli infernaalisen kova meno, on yhä selvempää, että äänilevy on väärä formaatti tämän seikkailun taltioimiseen. Dokumentaarinen elokuva antaisi astetta paremmat mahdollisuudet hahmottaa, mitä Tijuanassa oikein tapahtui.