Ällistys on melkoinen, kun Declaration käynnistyy. The Truth (2006) leimasi Bleeding Through’n hardcoremaiseksi metallijyräksi, jonka musiikki ja runsaat puhtaat lauluosuudet huusivat sanaa metalcore isoin kirjaimin. Nyt laulaja Brandan Schieppati ärjyy kuin Shagrath, koskettimet luovat jylhyyttä ja musiikki tuottaa mielikuvaa myöhempien aikojen sinfonisesta blackistä ja deathistäkin. Hetkellisesti voisi siis kuvitella olevansa Dimmu Borgirin kyydissä.
Jostain syystä Orange Countyn Bleeding Through on eurooppalaistanut soundiaan ja tyyliään pitkällä harppauksella. Puhdas laulu on karsittu vähiin ja äärimmäistä metallia kaatuu päälle läpitunkemattomana vallina ilman hengähdystaukoja ja, mikä erikoisinta, sävyttömämmin kuin aiemmin. Selvästikin tässä on haluttu luoda totaalisen julma levy.
Parhaimmillaan Declaration jyrää ytimekkäästi nykyaikaisen äärimetallin rakennuspalikoilla. Ongelmat alkavat, kun yrittää hahmottaa niitä elementtejä, joista Bleeding Through’n uusine aluevaltauksineen tunnistaisi alan muista yrittäjistä. Tyly totuus on, ettei mistään. Hetkellisenä kuuntelukokemuksena Declaration on jopa mukaansatempaava, mutta vähänkin laajemmalla katseella vilkuiltuna tämä on auttamatta niitä levyjä, jotka hautautuvat ylitarjonnan syövereihin.
