Live Forever on merkittävä dokumentti. Tämä tupla-cd sisältää Bob Marleyn viimeisen keikan kokonaisuudessaan. Konsertti äänitettiin Pittsburghin Stanley Theaterissa 23. syyskuuta 1980. Kaikki paikalle saapuneet tiesivät, että heidän edessään esiintyi hyvin sairas mies. Kaikkialle hänen kehoonsa levinnyt syöpä oli vienyt reggaen ainoan supertähden voimat, ja vain pari päivää aiemmin Bob Marley oli menettänyt tajuntansa hölkätessään New Yorkin Keskuspuistossa. Pittsburghin jälkeen loppukiertue peruttiin, ja seuraavana keväänä Bob Marley kuoli.
Live Foreverin merkittävyys on puhtaasti kulttuurihistoriallinen. Musiikillisesti sitä ei voi pitää tärkeänä tallenteena. Teknisesti äänite toki on moitteeton ja biisivalikoima kaikin puolin edustava, mutta kun levyhyllyssäni on jo kolme erinomaista Marleyn live-albumia ja niistä jok’ikinen reggaen riemujuhlaa täynnä, niin mihin Live Foreveriä oikeastaan tarvitaan.
Paikoin levyn kuunteleminen nimittäin tuntuu suorastaan pakahduttavan murheelliselta. Marleyn tavallisesti rento ja pakottamaton laulutyyli on tiessään. Hänen äänensä soi pingottuneen käheästi ja vähän väliä huomaa, kuinka vakavasti sairas taiteilija joutuu taistelemaan selviytyäkseen osuuksistaan kunnialla. Bändikin tuntuu olevan kaiken aikaa kuin varpaillaan. Kukaan kun ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan.
Albumin kohokohdat löytyvät kakkoslevyltä. Sen avaava Jamming tarjoaa edes hetkiseksi ainutlaatuista Wailers-taikaa ja Redemption Song koskettaa aidosti ja syvältä.