BOWS: Blush

Arvio julkaistu Soundissa 07/1999.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Luke "Bows" Sutherland on lahjakas nuori mies. Hänen viime vuonna ilmestynyttä ensimmäistä romaaniaan Jelly Rollia on kehuttu kovasti, ja kehumaan joutuu tätä debyytti-albumiakin, jolta on sinkkuiksi valittu hyvästä syystä Big Wings ja Britannica.

Arvio

BOWS
Blush
Too Pure

Luke "Bows" Sutherland on lahjakas nuori mies. Hänen viime vuonna ilmestynyttä ensimmäistä romaaniaan Jelly Rollia on kehuttu kovasti, ja kehumaan joutuu tätä debyytti-albumiakin, jolta on sinkkuiksi valittu hyvästä syystä Big Wings ja Britannica.
Drum'n'bass-kentässä Blush kuulostaa ehdottomasti omalta itseltään alan stereotypioita uhmaavalla olemuksellaan. Eteerisiä pop-melodioita, elokuvallista viihde-dramatiikkaa ja terryrileymaisesti vellovia jousi/puhallinmattoja onnistuneesti yhdistävä musiikki suosii orgaanisen kuuloista, raukeaa rytmiikkaa ja näissä piireissä harvinaisen pehmeitä bassolinjoja sekä useissa kappaleissa Sutherlandin vanhan kumppanin Ruth Emondin tai tanskalaisen Signen utuisen mietteliästä laulua. Nimiraidalla maestro laulaa itse.
Hetkittäin taivaallisten harppujenkin saattelema lopputulos huokuu valoisaa, jopa hilpeää (No. 4:n hillitön "mainos") tuoreutta, joka syntyy pop-, viihde- ja avantgarde-elementtien yllättävästä kohtaamisesta vapaamielisellä D&B-pohjalla.

Lisää luettavaa