BREAKBEAT ERA: Ultra-Obscene

Arvio julkaistu Soundissa 10/1999.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että sinua on petetty?

Arvio

BREAKBEAT ERA
Ultra-Obscene
XL Recordings

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että sinua on petetty? Jäätelö ei ole yhtä hyvää kuin mainoksessa luvataan, kaksitehohammastahna ei valkaisekaan kellastunutta purukalustoasi tai kauan odotettu äänilevy saa sinut ihmettelemään, että mikä tässä nyt on niin ihmeellistä. Roni Sizen, DJ Dien ja laulajatar Lennie Lawsin kolme vuotta tekeillä ollut esikoisalbumi on juuri sellainen kiekko.
Breakbeat Eran ongelma on siinä, että se on ns. superryhmä, mutta heidän musiikkinsa kuulostaa aivan samalta kuin monien muiden drum'n'bass-sankarien materiaali. Monijakoisiin rytmikudoksiin yhdistetyssä sielukkaassa naisäänessä, oppineisuutta osoittavissa jazz-elementeissä ja jostain analogimasiinasta puristetuissa avaruusäänissä ei ole enää mitään jännittävää. Kyse on vain siitä, kuinka hyvin kaikki on tehty. Vaikka mukana on ns. oikeitakin soittimia, ei Breakbeat Eran musiikista välity mitenkään poikkeuksellista tekemisen iloa, riettautta tai inhimillisyyttä. Ei Ultra-Obscene mitenkään erityisen vastenmielistä kuunneltavaa ole, mutta ei se myöskään anna aihetta cd-soittimen repeat-nappulan käyttöön.
Mitä sitten odotin tältä levyltä? En ainakaan tunnetta, että minua on lyöty taas samalla tiiliskivellä takaraivoon. Taitaakin olla parempi nostaa tässä vaiheessa kädet pystyyn, pistää Buzzcocksin Singles Going Steady levylautaselle ja jättää drum'n'bass-levyt todellisten progejätkien ja jazzjannujen ruodittaviksi.

Lisää luettavaa