Wikipedian mukaan Calf on perustettu Vantaan Korsossa. Tämän tiedon valossa orkesterin Kaksi maailmaa -levyä onkin helpompi tulkita. Kyseessähän on ilmiselvä hybridi angloamerikkalaista musiikki-imperialismia ja Olli Lindholm -henkistä filosofointia!
”Entä jos elämä on vain tyhjä arpa?” kyselee laulaja-kitaristi Samuli Sirviö korskeasti Missä koti on? -avauskappaleella, jonka kitarat ja koskettimet kumartavat The Killersin kolossaalisen soinnin suuntaan. Sä et tunne mua pitää saman suuntiman ja sopisi kielimuunnosten jälkeen vaikkapa jonkin Jerry Bruckheimerin spektaakkelin lopputekstien ylle. Me olemme aaveita tuntuu betonoivan Calfin tavoitteeksi iltavalossa kylpevät, täpötäydet stadionit ja paikan seuraavan Guitar Heron biisilistalla.
Calf taitaa muutakin kuin kasarihenkisen mahtailun. Nimikkokappale Kaksi maailmaa viehättää folkahtavalla popillaan hieman samaan tapaan kuin Samae Koskinen. Tällaista pienimuotoisempaa estetiikkaa levy kaipaisi enemmänkin. Nyt se tuntuu jää oman vuolautensa ja paatoksellisuutensa pihtiotteeseen. Kliseisen suomalaisen vakavuuden rinnalle jää kaipaamaan rahtusta parhaan amerikanrokin hauskuutta.