CANDLEMASS: Candlemass

Kun Candlemass pisti läpeensä turhautuneena pillit pussiin 90-luvun alussa, merkittävä jakso doom metallin historiassa näytti olevan auttamatta ohi. Leif Edlingin johtama bändi koitti kuitenkin uudelleen seitsemän vuotta sitten. Vaikka kelpo materiaalia se olikin saanut aikaan, Messiah Marcolininpuuttuminen varjosti uutta alkua.

Tämän vuosituhannen päästyä vauhtiin Candlemassin alkuperäinen kokoonpano saatiin uudelleen koolle. Kaikki näytti hyvältä, mutta pian jäsenten tiet erkanivat jälleen. Lopulta järki voitti ja työ sai alkaa.

Candlemassin uusi levy herättää ristiriitaisia tuntoja. Sitä vertaisi niin mielellään vuonna 1987 ilmestyneeseen Nightfall-mestariteokseen, vaikka ei pitäisi. Silti bändin soundissa on jotakin samaa kuin 80-luvun lopun huippuvuosina. Bändin nälkäinen asennekin muistuttaa menneistä, mutta tosiasiassa miehet ovat pehmenneet. Yllättävät ja ilkeät sointurakenteet eivät kuulu uudella levyllä. Voima löytyykin nyt melodioista, jotka eivät ehkä raasta synkkyydellään, mutta yhdessä Marcolinin paksun lauluäänen kanssa painavat silti polvilleen.

Candlemass on ollut uransa uudelleenkäynnistämisessä tavattoman epäonninen ja siksi uuden levyn saaminen valmiiksi on uran jatkumisen kannalta tärkeätä. Kyseessä ei ole Candlemassin merkkiteos, mutta miten sellaista voisi odottaakaan kaikkien bändiä kohdanneiden vaikeuksien jälkeen. Jos – ja toivottavasti – metsänhenget suovat, tämä on vasta alkua.