THE CHARLATANS: Us And Us Only

Arvio julkaistu Soundissa 10/1999.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Kun The Stone Roses ja Happy Mondays ovat kuukahtaneet jo pariin otteeseen, on The Charlatans albumi albumilta noussut tappelemaan Britannian sielukkaimman rock-bändin tittelistä. Myös yhtyeen arvostus on noussut koko ajan, sillä selviytyjiä on aina helppo ihailla.

Arvio

THE CHARLATANS
Us And Us Only
Universal

Kun The Stone Roses ja Happy Mondays ovat kuukahtaneet jo pariin otteeseen, on The Charlatans albumi albumilta noussut tappelemaan Britannian sielukkaimman rock-bändin tittelistä. Myös yhtyeen arvostus on noussut koko ajan, sillä selviytyjiä on aina helppo ihailla.
Us And Us Only vie bändiä yhä juurevampaan suuntaan ja The Charlatans -soundi sijoittuukin nykyään jonnekin Rolling Stonesin Let It Bleedin intensiteetin, Deep Purplen Hushin hillittömän draivin ja Bob Dylanin sähköisen huuliharppurockin välimaastoon. Muutos ei ole niin suuri kuin yhtäkkiä saattaisi ajatella, sillä kohta kymmenen vuotta vanhan The Only One I Know -hitinkin tärkein elementti oli hillitön hammond-groove.
Us And Us Only kuulostaa pyrkimyksissään vilpittömältä ja soundiltaan kovin autenttiselta albumilta ja laulaja Tim Burgessin äänessäkin on enemmän gospelia kuin koskaan ennen. The Charlatansilta puuttuu kuitenkin todellinen laulunkirjoittajaässä ja monessa biisissä tärkeimmäksi elementiksi kohoaakin, kieltämättä todella tappava, urkugroove.
Lavalla The Charlatans epäilemättä jytää vallan mallikkaasti, mutta ei tästä oikein nojatuolikuunteluun ole. Nousuhumalassakin Definitely Mayben napakkuus ja riettaus vetävät edelleen pitemmän korren.

Lisää luettavaa