Punkaikoina 30 vuotta sitten diggasin Cheap Trickiä. Sitten bändi unohtui, kunnes näin heidät sattumalta livenä Kanadassa viisi vuotta sitten ja minusta tuli uudestaan fani. Jo edellinen albumi Rockford (2007) oli yksi kyseisen vuoden hienoimpia levyjä, mutta uutuus lyö senkin laudalta.
Cheap Trick on 60- ja 70-lukujen brittirockista (Beatles, Slade, ELO) vaikutteensa imenyt yhtye, joka on kuitenkin tunnistettavasti jenkkirockia. Bändi ei ole yrittänyt keksiä itseään musiikillisesti uudestaan eikä tämäkään levy ole kaukana Dream Police -ajoista, mutta ryhmä lyö nyt tiskiin 13 älyttömän hienoa uutta biisiä, jotka tuottaja-sovittaja Julian Raymond on hionut timanteiksi.
Upeita melodioita, niitä tukevia isoja orkesterisovituksia ja hienoja stemmalauluja; niistä tämä levy on tehty. Sellainen on soittamisen riemu, intensiteetti ja räjähtävä energia, että ei uskoisi yli viisikymppisilta herrasmiehiltä enää löytyvän. He eivät todellakaan tarvitse ikätasoitusta nuorempiensa kanssa.
Cheap Trick on BÄNDI, mutta toki kitaristi Rick Nielsen ja solisti Robin Zander ovat ne starat. Zanderin ääni soi upeasti ja Nielsenin kitaroinnissa kiteytyy ylistetty energisyys. Biiseistä upein on Miss Tomorrow ja pakollisena coverbiisinä Sladen When The Lights Are Out toimii myös hienosti.
Tämä levy on niin hieno kokonaisuus ilman täyteraitoja, että se on pakko kuunnella joka kerta alusta loppuun. Huonoa ovat vain ehkä levyn nimi ja visuaalisesti vaatimaton kansi.