Recoiledin historia on mutkitkas. Coilin ja Nine Inch Nailsin välinen yhteistyö sai alkunsa Trent Reznorin lähetettyä 90-luvun alussa Coilin jäsenille keskeneräisiä biisejä sisältäneen DAT-nauhan miksausta varten, mutta niitä ei lopulta julkaistu missään muodossa. Myöhemmin pieniä paloja näistä sessioista on tullut esiin siellä täällä, ja vuosien aikana nauhat päätyivät lopulta Coil-kollaboraattori Danny Hyden käsiin ja vuotivat nettiin viime vuoden lopulla, saaden tänä keväänä myös viimein virallisen julkaisun.
Hankala tätä on kuitenkin remix-albumiksi kutsua termin perinteisessä mielessä – pikemminkin Recoiled on rekonstruktio neljästä alun perin Broken-ep:llä ja Downward Spiralilla ilmestyneestä kappaleesta, joista huikea Eraser tuhotaan täydellisesti jopa kahteen kertaan. Coil tapojensa mukaan pikemminkin veistää ääntä itsessään, ja yhtyeen soundia voineekin verrata katuporaan.
NIN:in uljaimpiin kappaleisiin lukeutuva Closer on esimerkiksi muuntautunut Coilin käsittelyssä ruumishuoneella tapahtuviksi orgioiksi, jonka kylmässä sisäilmassa leijailevan mädäntyvän lihan ja siemennesteen katkua lävistää vain nurkassa tilannetta tarkkailevan Reznorin ääni. Mainitsinko jo, että kyseessä on levyn pirtein raita?
Recoiledia pidettäisiin klassikkona, jos se olisi ilmestynyt jo 1995.