CREED: Human Clay

Arvio julkaistu Soundissa 10/1999.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Vedä Floridasta viivottimella viiva luoteeseen, niin pääset suoraan siihen kaupunkiin, mistä Creedin olisi vajaa kymmenen vuotta sitten automaattisesti olettanut tulevan.

Arvio

CREED
Human Clay
Wind-Up

Vedä Floridasta viivottimella viiva luoteeseen, niin pääset suoraan siihen kaupunkiin, mistä Creedin olisi vajaa kymmenen vuotta sitten automaattisesti olettanut tulevan. Niin sujuvasti tämä kvartetti nimittäin loksahtaa siihen Jenkkilästä edelleen sikiävien grungekrapulaisten machorokkibändien jatkumoon, että sana "prototyyppi" ei ole kovin kaukana totuudesta: laulaja tekee parhaansa kuulostaakseen Eddie Vedderiltä ja kitarariffit ovat harmonisine tuplauksineen niin karuja kopioita, että Jerry Cantrell voisi vetää orkesterin oikeuteen vaikka heti huomenna.
Creed onnistui nousemaan kotimaassaan melkoiseen suosioon toissavuotisen debyyttilevynsä My Own Prison myötä. Kiekko on kohta myynyt nelinkertaista platinaa ja siltä lohkotut singlet kuluvat USAn radioissa kiitettävästi. Mutta kun tuota plagiointia ei oikein jaksa ymmärtää, bändiin tulee suhtauduttua aika yliolkaisesti. Eikä Creed sitä paitsi edes ole kovin rankka. Jos Alice In Chains on rautakangella mätettyä ratakiskoa, Creed on höyhentyynyllä piiskattua lammasta.

Lisää luettavaa