CROSS-TIE WALKERS: …Still In A Plain Mood

Arvio julkaistu Soundissa 05/2003.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Cross-Tie Walkersin neljäntoista vuoden hoboilu amerikkalaisen juurimusiikin pitkillä ja kantavilla raiteilla on ymmärrettävästi jalostunut erinomaiseksi oivallukseksi radanvarsitaajamien musiikin monimuotoisuudesta, risteymistä ja sivuraiteista.

Arvio

CROSS-TIE WALKERS
...Still In A Plain Mood
Blue Business

Cross-Tie Walkersin neljäntoista vuoden hoboilu amerikkalaisen juurimusiikin pitkillä ja kantavilla raiteilla on ymmärrettävästi jalostunut erinomaiseksi oivallukseksi radanvarsitaajamien musiikin monimuotoisuudesta, risteymistä ja sivuraiteista. Järjestyksessä vasta toinen pitkäsoitto ratkeilee ison, kuluneen kapsäkin tavoin saumoistaan näitä matkan mittaan mieleen painettuja ja omiksi kuvioiksi muokattuja iloja purettaessa.

Laulaja, biisintekijä ja harpisti Martti Saranpää vastaa pääasiassa kaiken koetun, näetyn ja kuullun soveltamisesta bändin monipuolisiin valmiuksiin. Tero Pulkkinen ja Arto Pajukallio jakavat kitarasoolot, laulustemmat ja muutamia eksoottisempiakin osuuksia. Veteraani Sonny Boy Helle poikkeaa myös kitaransa ja lap steelin kanssa soittoshackissa. Torvipartio tehostaa railakkaasti ripeämpää jump-materiaalia, milloin Saranpään erittäin dynaamisesti puhaltama harppu ei hallitse estradia.

Lavennetut svengit ovat levyn välittömintä ja tarttuvinta materiaalia. Oma I Know What It Takes To Keep Her Mine, Louis Priman On Babe ja ärhäkkä munnarin ylistys Harp On ovat juuri niin määrätietoisen vauhdikkaita ja kepeitä kuin pitääkin. Myös Blasters-tyylin Shirley Lee ja rento Let's Do The Boogie ovat muutamaa tahmeahkoa ränttäraitaa iskevämpiä. Sam Cookea muisteleva I Can't Forget vetää aidosti haikeaksi. Puolipakolliset elmore-riffit (Sunnyland Train) ja kantriblues (Crazy Baby) menettelevät oikeaoppisuuden nimissä sangen hyvin. 

Lisää luettavaa