Brasilialaisen Cansei de Ser Sexyn (”väsynyt olemaan seksikäs”) toinen albumi on debyyttiin verrattuna vähemmän räävitön, vähemmän yllättävä ja vähemmän hauska. Onko Donkey siis huono levy? On täysin oikeutettua väittää, että Donkey on edeltäjäänsä tylsempi, mutta toisaalta ei sen olisi edes teoriassa mahdollista olla samanlainen yllättäjä kuin puskan takaa länsimaisten indiefanien suosikiksi kohonnut kahden vuoden takainen debyytti.
CSS tekee yhä valloittavia uuden aallon kulmikkain rytmein tanssittavia poplauluja, mutta näiden parin vuoden aikana yhtye on luonnollisesti kehittynyt ja laulajatar Lovefoxxxin brasilialainen aksentti on hieman karsiutunut. Jos väittäisi yhtyeen tämän takia tylsistyneen, joutuisi samalla myöntämään, ettei bändin hyvyys ensisijaisesti piile sävellyksellisissä avuissa.
Komeasti soivan Donkeyn ansioksi voidaan lukea se, että levy onnistuu todistamaan CSS:n olevan muutakin kuin eksoottinen vientituote. Left Behind, jossa CSS uhkaa ”dance my ass off till I die” Helsingin yössä, on vain yksi levyn hienoista popsävellyksistä.
Valitettavasti muutamin paikoin Donkeyssa yllättävintä on, kuinka persoonattomana se siistiytyneen CSS:n näyttää. Onneksi näiden brassien melodiataju on keskivertokollegojaan parempi.