Cult Of Lunan viidennen levyn teemana on hulluus. Eikä mikä tahansa hulluus, vaan vanhasta mielisairaalasta löytynyt, vaimonsa murhasta mustalaiseksi naamioitunutta pöllökuningasta syyttäneen miehen päiväkirja. Jos on Cult Of Luna aiemminkin rämpinyt vaikeuden loputtomassa suossa, viimeistään tällä aihiolla haastetaan pahimmatkin 70-luvulta meidän aikaamme karanneet progehirviöt.
Sopiikin täydellisesti kuvaan, että kyseessä on ruotsalaisten tuoreimman levykolmikon raskain ja kokonaisvaltaisesti ahdistavin teos. Vaikka viidestä kahteentoista minuuttiin kestävillä kappaleilla ei itsessään olekaan kiire mihinkään, välittyy niistä jatkuvasti tietty painostava rauhattomuus, joka saavuttaa ehdottoman lakipisteensä Following Betulasin lopun skitsofreenisessa torvisoitossa. Draaman kaari on hyvin dynaaminen, ja sitä tasapainottavat sinne tänne ripotellut pienet, kekseliäät välisoitot.
Cult Of Luna kurkottaa modernista postrock-karsinastaan vanhan progen suuntaan tavalla, joka jättää monet sen huonetovereista empimään omaa siirtoaan. Sen ilmaisu huokuu parhaimmillaan puhdasta neroutta, ja juuri Eternal Kingdomilla se tuntuu olevan parhaimmillaan.
