Uumajan postmetalisteilta kesti lähes viisi vuotta palata takaisin julkaisukantaan Eternal Kingdomin (2008) hulluuden syövereistä. Vertikal on edeltäjänsä tavoin konseptialbumi, mutta Cult Of Lunan musiikissa puhaltavat
nyt uudet, tietyssä mielessä hieman leppeämmät tuulet.
Vertikal pohjautuu Fritz Langin ohjaamaan mykkäelokuvan mestariteokseen Metropolis vuodelta 1927. Cult Of Luna on mieltynyt leffan kuvakieleen ja tulkitsee sen omalla tyylillään. Visio säilyttää ahdistavuuden kuten pitääkin, mutta melodioissa on myös jotain vapauttavaa.
Vertikalilla väläytellään koneellista äänimaisemaa jopa vuonna 1984 uuden ääniraidan Metropolikseen säveltäneen Giorgio Moroderin hengessä sekä uusin kujein. Kokonaiskuvassa orgaanisuus on kuitenkin vahvasti läsnä niin raskaammissa kuin kevyemmissä osuuksissakin. Cult Of Lunan tapauksessa kokeellisuus ei tarkoita irrottautumista metallisista ilmaisukeinoista.
Vertikalin teemat soivat uljaina ja säröä sekä junnaavuutta piisaa käyntikortinomaisesti. Vaikka ei albumi mikään soundtrack olekaan, voi sen häpeilemättä mainita Metropolis-keskustelun yhteydessä. Se on paljon sanottu.
