DALINDÈO: Open Scenes

Sanaparissa ”suomalaista lattarijatsia” on vahvaa toimintahäiriön katkua. Miten istuvat yhteen loska ja lantionvatkaus tai kaamos ja cuica? Dalindèon tapauksessa kohtalaisen mukavasti. Pääkaupunkiseutulainen orkesteri esittää pääosin kitaristinsa Valtteri Pöyhösen biisejä, ja ainakin tyylipuhtaudesta voidaan antaa synninpäästö. Sen sijaan on aivan oma lukunsa pohtia tällaisen musiikin varsinaista tilausta. Olisi tietenkin kohtuutonta vaatia, että Suomessa tehtävän jazzmusiikin pitäisi aina, iankaikkisesti ja mahdollisimman jyrkästi peilata paikallista sielunmaisemaa. Ilman jazziksi puettua Niskalaukaustakin tullaan hyvin toimeen. Silti ei voi välttyä ajattelemasta, että vähän vääriä jumalia tässä sittenkin kumarretaan – vaikka yhdelle raidalle onkin annettu näpsästi nimeksi Solifer-Lento. Dalindèo on musiikin Mika Kaurismäki: juuriltaan repäistynyt bändi, joka on tehnyt täysin toiseen kulttuurikehykseen sulautumisesta itselleen hyveen, ehkä jopa päämäärän.