DARK TRANQUILLITY: Haven

Havenia koneeseen sulloessa päälimmäisenä mielessä pyörii Dark Tranquillityn energinen live-esiintyminen Suomessa viime vuoden lopulla. Aivan kuin noiden keikkojen virta olisi kantanut levylle asti, sillä Havenilla göteborgilaispoppoo tuntuu olevan keikkein voimakkaimmillaan. Ainoastaan hymy puuttuu.
Haven on edeltäjäänsä Projectoria karheampi levy. Raaempikin se on. Puhtaat lauluosuudet on unohdettu, kuten naislaulutkin, ja Mikael Stanne ärhentelee suoristuneet biisit kauttaaltaan läpi. Kun Projector puraisi kuin kevätaamun kirpeys, pudottelee Haven syksyn lehtiä ja valmistautuu pakkaseen. Niin ruskaisissa ja huurteisissa merkeissä painellaan, että on suoranainen ihme ettei levyllä ole Frost-nimistä biisiä! Suomalaisia Havenin luulisi erityisesti koskettavan, sillä levyltä leviää härmäläismallinen melankolisuus. Vanha Sentenced tulee mieleen useamminkin. Toinen huomion kiinnittävä seikka on Stannen sanojen venyttely, joka tapahtuu kuin Skycladin Martin Walkyieria mukaillen.
Haven esittelee Dark Tranquillityn ylpeimmät melodiat tähän asti. Koskettimet on nostettu isoon asemaan ja soundista muokkautuu vahvan täyteläinen. Hyvähän siinä on päästellä.