Levyarvio: Niin paljon jännitettä, että kuulija voi haukkoa vain henkeään – Dark Tranquillity ylitti itsensä

Dark Tranquillity
Moment
Century Media

Ruotsalaisen melodeathin esi-isä määritteli musiikilliset raja-aitansa jo vuosia sitten ja on sen jälkeen operoinut vähintäänkin suvereenisti asettamiensa suuntaviivojensa puitteissa. Dark Tranquillity ei ole kuitenkaan itsensä vanki, sillä aika ajoin bändi käy tönimässä ovia löytääkseen ilmaisulleen uusia toteutustapoja.

Moment ei ehkä ole samalla tavalla raskas albumi kuin edeltäjänsä Atoma (2016). Dark Tranquillity vaikuttaa karsineen kappaleidensa ulospanoa, jolloin riisutummat versiot nostavat paremmin esille nokkelat riffit ja välillä jopa pop-vivahteiset melodiat. On harvinaista, että levyä kuunnellessa jo ensimmäisellä kierroksella tulee pohtineeksi, mistä niitä mieleenpainuvia riffejä oikein riittää. Moment on tässä mielessä nykydeathin mittapuulla merkittävä kultakimpale. Kun bändi kiinnitti kiertuekitaristeina toimineet Christopher Amottin ja Johan Reinholdzin vakituisiksi jäsenikseen, yhtyettä onnisti. Etenkin Johanin panos vanhana bändin fanina osoittautui merkitykselliseksi hänen hallitessaan jo valmiiksi bändin tavan tehdä musiikkia, ja Christopher taas pystyy taitavana tulkitsijana kohottamaan kappaleiden arvoa omalla hienovaraisella ulospanollaan.

Dark Tranquillity on joskus ollut hanakampikin tarttumaan mättövaihteeseen, mutta Momentin väkevään seesteisyyteen on ladattu niin paljon tunnelmallisia jännitteitä, että albumin äärellä voi vain haukkoa henkeään. Nämä hetket kun ovat Dark Tranquillityn parissa täydellisiä.