DAVE STEWART: The Blackbird Diaries

Arvio julkaistu Soundissa 8/2011.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Annie Lennoxin kanssa perustamansa Eurythmicsin nimissä nipun 1980-luvun hienoimpia poplauluja tehnyt Dave Stewart ei ole soolourallaan yltänyt kovinkaan mairitteleviin tuloksiin. Omia levyjään paremmin Stewart tunnettaneenkin kaikkien muusikoiden kaverina niin soittajana kuin tuottajana.

Arvio

DAVE STEWART
The Blackbird Diaries
Surfdog

Annie Lennoxin kanssa perustamansa Eurythmicsin nimissä nipun 1980-luvun hienoimpia poplauluja tehnyt Dave Stewart ei ole soolourallaan yltänyt kovinkaan mairitteleviin tuloksiin. Omia levyjään paremmin Stewart tunnettaneenkin kaikkien muusikoiden kaverina niin soittajana kuin tuottajana.

Dave Stewartin tuoreimpiin projekteihin lukeutuvat Stevie Nicksin ja Joss Stonen uudet albumit ja Super Heavy -yhtyeen perustaminen Stonen ja Mick Jaggerin kanssa. Jos joku odottaa malttamattomana tuon “superbändin” tuotoksia, niin sitä ennen on tyytyminen Stewartin kuudenteen sooloalbumiin. Nashvillessä ikuistettu The Blackbird Diaries syntyi biisintekoineen ja äänityksineen vajaassa viikossa, mikä kuvastaa Stewartin ammattitaitoa ja rutiinia sekä hyvässä että vähemmän hyvässä.

Rumpali Chad Cromwellin puuduttavaa paukuttelua lukuun ottamatta komeasti soundaava levy luottaa tyylillisesti kahteen kaavaan. The Blackbird Diariesin biisit ovat vain hiukan kärjistäen joko silkkaa kantria The Secret Sistersin, Martina McBriden ja Colbie Caillatin kaltaisine vieraineen tai kuin The Rolling Stonesin rospuuttoaikojen sessioista rannalle jäänyttä perusrockia. One Way Ticket To The Moon tunnelmoi näiden peruslinjojen lomassa ranskalaismallisen haitarin kera häkellyttävän leonardcohenmaisesti.

Lisää luettavaa