The Devin Townsend Project -nimellä kulkevassa neljän levyn sarjassa Addicted on toinen julkaisu. Jos ensimmäinen, aiemmin tänä vuonna julkaistu Ki, oli artistin teoksista vaikein ja rauhallisin, on Addicted vastaavasti repertuaarin levyistä se helpoin ja tanssittavin; toki Strapping Young Ladin lailla hyper-energinen, mutta väliin radioystävällisempi kuin Nickelback. Ja huomiotahan alleviivaa tietysti se, että levyn jokaisen kappaleen nimi päättyy huutomerkkiin!
Addictedin helppous ei kuitenkaan tee siitä Townsendin aiempaa tuotantoa huonompaa, päinvastoin. Levyn välitön tarttuvuus suorastaan riemastuttaa, eikä edes ällöttävän siirappisen Ih-Ah!:n kohdalla tule sitä tunnetta, että kappaletta olisi jotenkin mietitty dollarinkuvat silmissä. Pikemminkin Addicted vaikuttaa hevimetallin Frank Zapan tavalta sanoa: ”Kyllä minä tällaistakin musiikkia osaan tehdä. Itse asiassa osaan tehdä mitä vain.”
Levyllä vierailevan Anneke van Giersbergenin osuus on eittämättä merkittävä, muotoseikkojen valossa jopa leimallinen. Laulaahan Devin välistä itsekin kuin Steve Vain kanssa aikoinaan, mutta ei sellainen halolla päähän -hitti kuin Bend It Like Bender! kuulostaisi riittävän tyhjänpäiväiseltä ilman van Giersbergenin viekoittelevaa ääntä.