DR. JOHN: N’Awlinz Dis Dat Or D’udda

Eipä ole ensimmäinen kerta, kun tohtorimme lataa levylle sitä sun tätä New Orleansin musiikillisesta aarteistosta ja ripottelee sekaan muutaman itse värkkäämänsä sävelmän. Siinä muhivat jazz, gospel, funk, blues ja soul tavalla, jonka rinnalla suurin osa ajanmukaisesta populaarimusiikista kuulostaa turhanpäiväiseltä venkoilulta. Tässä on kaikki. Tie, totuus ja elämä. Suo, voodoo ja loputon varasto hämäriä kuulopuheita.

Sellaisetkin ikiaikaiset standardit kuin When The Saints Go Marching In, Lay My Burden Down ja St. James Infirmary saavat tohtori Rebennackin käsittelyssä uuden ja tuoreen ilmiasun. Kahdelle ensin mainitulle antaa gospel-uskottavuutta loistava Mavis Staples. Jälkimmäisellä vierailee syyttä suotta unohdettu Eddie Bo. Muutenkin muusikkojen ja solistivieraiden lista on käsittämättömän kova: Earl Palmer, Dave Bartholomew, Smokey Johnson, Uganda Roberts, Wolfman Washington, B.B. King, Cyril Neville, Willie Nelson, Randy Newman, Dirty Dozen Brass Band. Jokaiselle on myös keksitty rooli, joka toimii kulloisenkin biisin ehdoilla ja hyväksi. Mukana on myös aikoja sitten kuollut pianisti Cousin Joe Pleasant kolmen karhean bluesin voimalla. Miehen Life's A One Way Ticket antaa ovelasti vastapainoa levyn alun pyhille painotuksille.

Merkittävin vieras on kuitenkin sovittaja Wardell Quezerque, jonka komentamat jousi- ja puhallinryhmä sävyttävät albumia kauniisti. Myös kahden taustalauluryhmän tehtävät on jaettu harvinaisen hienosti. Kuunnelkaapa The Creolettesin irrottelua suurenmoisen funkyssa nimikappaleessa. Kukaan ei tajuaisi valittaa, vaikka albumin päähenkilön soolo-osuus miksattaisiin pois.

Muistutetaan vielä varmuuden vuoksi, että Dr. Johnin kotikaupunki on amerikkalaisen musiikin kehityksen kannalta vähintään yhtä antoisa paikkakunta kuin Memphis, Nashville, Detroit tai Chigaco. Nyt kannattaa aloittaa, ellei vielä ole ehtinyt perehtyä New Orleansin soundeihin. Toki myöhemminkin ehtii, sillä eihän tämä musiikki minnekään häviä.