AT THE DRIVE-IN: Relationship Of Command

Arvio julkaistu Soundissa 11/2000.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
At The Drive-In tulee El Pason rajakaupungista Texasin osalvaltiosta. Rio Grande erottaa Amerikan ja Meksikon, suurvallan ja kehitysmaan. Alue on varsinaista takapajulaa, jossa vaihtoehdot rajoittuvat hampurilaisravintolassa nälkäpalkalla hikoamiseen ja poismuuttamiseen.

Arvio

AT THE DRIVE-IN
Relationship Of Command
Grand Royal

At The Drive-In tulee El Pason rajakaupungista Texasin osalvaltiosta. Rio Grande erottaa Amerikan ja Meksikon, suurvallan ja kehitysmaan. Alue on varsinaista takapajulaa, jossa vaihtoehdot rajoittuvat hampurilaisravintolassa nälkäpalkalla hikoamiseen ja poismuuttamiseen. At The Drive-In on syy siihen miksi kaupunki on yhtäkkiä noussut julkisuuteen. Bändistä kun ollaan tosissaan leipomassa amerikkalaisen vaihtoehtorockin seuraavaa suurta menestystarinaa. Sitä ollaan ehditty jo luonnehtia muun muassa kiinnostavimmaksi amerikkalaiseksi rockbändiksi sitten Nirvanan. Kolmosalbumi Relationship Of Commandin ilmestyminen Beastie Boys -omistuksessa olevan Grand Royalin kautta sekä kitaristi Omar Rodriguezin ja laulaja Cedric Bixlerin hurjat afrokampaukset ovat tehneet viisikosta myös mediaseksikkään.
Ja totta tosiaan! At The Drive-In on kaiken kohun arvoinen. Se herättää vahvoja assosiaatioita – siinä on Fugazin intensiteetti, Helmetin ryhdikkyys, Weezerin rytmillinen poukkoilevuus ja Bixlerin puheen ja kärsivän huudon välimuoto tuo mieleen Zack De La Rochan. Lopputulos on kuitenkin sataprosenttisen uniikki eikä sitä voi luokitella rockia ahtaampaan kategoriaan. Emocoresta on tosin ammennettu vaikutteita, että kaikki varmasti ymmärtävät bändin olevan liikkeellä vilpittömästi ja täydellä sydämellä. Siksi onkin yllättävää huomata kuinka tämän hetken kovin metallituottaja Ross Robinson, mies Slipknotin ja Machine Headin menestyksen takana, on onnistunut loihtimaan tanakan soundipohjan saamatta Relationship Of Commandia silti kuulostamaan joltain pseudorankan nu-metal -yrittäjän räpistelyltä.
Huiman singleraita One-Armed Scissorin tehoihin ei albumilla yllä kuin ehkä Sleepwalk Capsules, mutta kuten hyvillä levyillä tapana on, eri biisit palvelet eri tarkoitusta. Ei At The Drive-Inin tarkoituksena ole missään vaiheessa ole ollutkaan lähteä rankkuudella kilpailemaan. Iggy Popin ölinä Rolodex Propagandalla tosin täyttää senkin tehtävän. Jos joku bändissä häiritsee, niin ehkä sen vakavamielisyys. Kun profiili tai tekstit eivät ole erityisen poliittisia, voisi bändikin ottaa vähän löysemmin rantein. Siitäkin huolimatta At The Drive-In on Queens Of The Stone Agen ohella vuoden 2000 suurimpia voittajia. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa