Tukholmalainen Dungen jatkaa riemastuttavia seikkailujaan huuruisen kukkaisprogen ihmemaassa. Säveltäjä, multi-instrumentalisti, tuottaja ja yleisnero Gustav Ejstesin suvereenisti johtama yhtye on peruuttamattomasti fiksoitunut varhaisten proge-kokoonpanojen – Creamin, Pink Floydin ja etenkin Caravanin – runsaaseen, ylienergiseen soittoon ja psykedeelisiin efekteihin, mutta viimeistään kuudennella levyllään se osoittaa kulkevansa ylpeästi omaa tietään ja kehittyneensä omilla ehdoillaan. Huippulahjakkaista musikanteista koostuva ryhmä on osoittanut säveltaiteellisen ja soitannallisen kompetenssinsa, suoranaisen virtuositeettinsa jo aikaisemmilla levyillään. Skit i alltilla se tekee monta onnistunutta elettä ilmaisun tuomiseksi tähän päivään.
Dungenin musiikki on alusta alkaen perustunut rehevän soitannan ohella Gustav Ejstesin hienoihin ja omalaatuisiin sävellyksiin, jotka ammentavat innoitusta yleisemmin tunnetun hämyilyn ohella ruotsalaisesta kansanmusiikista ja jazzista. Kovinkaan ajanmukaisia ja populaareja kappaleet eivät runsaine instrumentaalijaksoineen edelleenkään ole, eikä Ejstesin vaatimaton, epämaskuliininen ja ujo laulu sovi vieläkään jokaisen radion musiikkilistoille.
Skit i alltilla yhtye taiteilee kiinnostavasti eeppisen kunnianhimoisuuden ja nykyaikaisemman, täsmällisen popajattelun välillä. Levyllä on huolimattomasti kuunneltuna kymmenen arkkityyppisen progelta kuulostavaa kappaletta, mutta silti sen kokonaiskesto jää alle 35 minuuttiin. Yhtye on tiivistänyt levy levyltä ilmaisuaan, ja Skit i alltin omalaatuinen taika syntyy siitä, kuinka taitava ja täsmällinen sovitustyö kesyttää impressionistisesti polveilevat ja keskenään erilaiset sävelmät eheiksi tuokiokuviksi. In enda vän on hieno esimerkki siitä, kuinka minimalistisen riisuttu indie-estetiikka yhdistyy hienostuneeseen soinnutukseen ja rikkaasti soljuviin vastamelodioihin. Barnen undrarilla yhtye kuulostaa kotimaiselta Liekiltä enemmän kuin koskaan. Glam-tyylisillä kitaralinjoilla buustattu nimikappale on Dungenin mittakaavalla jopa hitti ja mitä todennäköisin single.
Edellisiin levyihin verrattuna kasvojenkohotusta on tapahtunut myös tuotantopuolella. Skit i allt on kiinnostava yhdistelmä lofia ja hifiä, ja kokonaisuutena yhtye soi kepeämmin kuin koskaan aiemmin. Taustabändi rymistelee tuttuun tapaan autotallisoundeilla. Etenkin rumpali Johan Holmegardin jatsilliset ja polyrytmiset otteet miellyttävät. Jatkuvasti räjähtelevät rumpufillit pistävät välillä jopa huvittamaan, mutta Dungenin tapauksessa musiikin sävellyksellinen ”vakavuus” ja tämän tapainen soitannallinen leikkisyys laajentavat entisestään ilmaisun kirjoa ja muodostavat jatkuvasti kiinnostavia kontrasteja.
Oma lukunsa ovat Reine Fisken hurjat kitarasoundit. Högdallstoppenissä Fiske päästetään lopulta vapaaksi. Paukkuva ja vaikeroiva fuzz-särö voisi olla peräisin varhaisen The Yardbirdsin villeimmistä sessioista. Läpeensä taitava ja tyylitajuinen kitaristi hypnotisoi kuuntelijan soolojensa melodisella jännitteellä ja ällistyttää soundin hallinnallaan.
Vahvasti kompressoidun rytmiryhmän ylle on sijoiteltu harkittuja orkestraatioita – pianoa, perkussioita, jousia, puhaltimia – jotka erottuvat äänikuvasta loistavasti. Ejstesin hienoa huilun soittoa kuullaan lähes jokaisella kappaleella. Kuten tavaksi on muodostunut, on levyllä myös muutama täysin instrumentaalinen kappale. Levyn korkkaava Vara snabbt tuo huiluineen vahvoja muistumia Jukka Tolosen varhaisimmista levyistä. Upea Bland band muistuttaa hektisine jazz-rumpuineen postrock-pioneeri Tortoisea.
Dungen on saavuttanut kymmenisen vuotta kestäneen uransa myötä kulttisuosiota Yhdysvalloissa asti. Epätodennäköiseksi ja ainutlaatuiseksi menestyksen tekee paitsi ruotsin kieli, myös se, että musiikillisestikin yhtye jatkaa skandinaavisia perinteitä. Ejstesin ja kumppaneiden säveltaide kumartaa kansallisromanttisen ruotsiprogen suuruuksien, muun muassa Bo Hanssonin ja Kebnekajsen, suuntaan. Suomalainen rockmusiikin historian harrastaja voi löytää sieltä myös Wigwamin ja Tasavallan Presidentin kotoista lyyrisyyttä. Tiivis ja moni-ilmeinen Skit i Allt elää hetkessä ja on omassa lajissaan huikea teos.
