ENSLAVED: RUUN

ENSLAVED
RUUN
Tabu

Tuskin yksikään metallibändi on haparoinut progen kanssa niin avuttomasti kuin Enslaved. Kehitys joka alkoi Mardraumilla (2000) tai jossain sen paikkeilla ja huipentui toissa vuonna kuuntelukelvottomaan ISA:an, saa nyt jatkoa vielä sietämättömämmän RUUN:in muodossa. Onneksi olkoon Enslaved, olette ylittäneet itsenne! Keksitäänpä joku kategoria, josta teille voisi jakaa Grammyn.

Koen suuria vaikeuksia käsittää Enslavedin tapaa lähestyä musiikkia. Ensin jauhetaan huonoa psykedeelistä riffiä numero 1 kolme minuuttia, josta vaihdetaan psykedeeliseen riffiin numero 2, joka ei todellakaan sovi riffin 1 perään eikä edes samaan kappaleeseen. Sen jälkeen oletetaan, että pari kaukaa haettua sointukäännöstä tai rytmikoukkua tekevät biiseistä progea. Samaa on toistettu jo useamman levyn ajan, ja vain Monumension (2001) on samalla reseptillä toteutettuna järjellinen kokonaisuus ja itseasiassa melko hyvä levy. Todennäköisesti vahingossa.

Jos yhtyeen alkutaipaleelta löytyy sellaisia helmiä kuin Hordanes Land, Vikingligr Veldi ja Frost, se on RUUN:iin päästessä karannut juuriltaan todella kauas. Niin kauas, että sitä on turha kenenkään lähteä enää hakemaan.