ENSLAVED: Isa

Kitaristi Ivar Bjørnson sanoi Below The Lightsin aikaan, että Enslaved päätyi Monumensionin kokeellisuudella sekasorron partaalle, ja perusasioihin piti palata. Enslavedilla on taipumus mennä äärimmäisyyksiin linjaa hakiessaan, sillä Isalla rantaudutaan aivan toiseen päähän janaa. Isa on Below The Lightsiakin kuivempi levy. Kitaroilla vedetään toistoa toiston perään ja pitkään tuntuu, että edellislevyn kolkoin anti on korotettu potenssiin; polveilevuutta on häivytetty ja biisit ovat pelkkää tasakanttista kakkosnelosta.

Enslaved ei kuitenkaan ole tyhmän bändin maineessa ja alkukauhistuksen demoajatuksille ei pidä antaa valtaa. Yksityiskohdat, kuten nimibiisin rääkymisen taustalle ilmestyvä Voivodin Angel Ratia muistuttava taustalaulu ja Bounded By Allegiancen soolo-osio sitä edeltävine ryntäyksineen nousevat esiin ja ideanpoikasista hiljalleen paisutettavat biisit sisältävät sittenkin härskisti piilotettua monimuotoisuutta.

Kuulija ahdistetaan kuitenkin liian tiukalle. Vähän enemmän ja helpommin löydettäviä täkyjä kaipaisi. Pitäisihän perhokalastusmaestro Grutle Kjellsonin tämä tajuta.