Hairahdettuaan ”progressiivisen” musiikin ihanuuksiin joskus vuosituhannen taitteessa, Enslaved on tehnyt suorastaan häkellyttävän hajanaista jälkeä. Suurin osa bändin viimeisimmistä julkaisuista on joko kuuntelukelvotonta dadaa tai jäänyt muuten vain vähemmälle huomiolle, mutta hutien joukkoon on myös eksynyt muutama yksittäinen mestariteos. Enslavedin levyillä kun on sellainenkin ominaisuus, että ne voivat vielä vuosien päästä osoittautua aivan erilaisiksi tapauksiksi kuin miksi niitä alunperin luuli.
Axioma Ethica Odinissa on pitkästä aikaa jotain todella lupaavaa. Levyllä on kauttaaltan upea tunnelma, joka rakentuu tavallaan hyvinkin vahvasti Enslavedin blackmetalisille juurille. Kokeellista otetta on sitäkin hillitty riittävästi, eikä pahasti irrallisia elementtejä löydy hakemallakaan. Night Sightin alussa esitelty progreballadiviritelmä toki hämmentää, mutta sen jälkeen levy ei enää esittelekään kuin parhaita puoliaan.
Axioma Ethica Odini voi hyvinkin olla Enslavedin kaikista levyistä se kunnianhimoisin, viimeisen toteutuksellisen niitin jäädessä kuitenkin vielä uupumaan. Paikoin se tosin kuulostaa todella hämäävästi enemmän Opethilta kuin Enslavedilta itseltään.
