Arvio: Enslaved jaksaa hakata päätään riimukiveen – viikinkimetallin veteraanin kannattaisi karsia liiat rönsyt kappaleistaan

Arvio julkaistu Soundissa 4/2023.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.

Arvio

Enslaved
Heimdal
Nuclear Blast

Enslaved on uransa aikana kokeillut kaikenlaista, ja melkein aina kaiken lisäksi yhtä aikaa. Ja metsäänkin bändi on välillä mennyt. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että onnistumisten myötä romahdukset ovat olleet pienempiä, ja bändi on jaloilleen noustuaan päässyt askeleen eteenpäin.

Kerroksellisuus tuntuu olevan Enslavedille edelleen päivän sana. Uutta levyä kuunnellessa tuntuu siltä kuin kuuntelisi useampaa Enslaved-levytystä samaan aikaan. Kakofonia ei ole kaukana, mutta juuri sen välttäminen on eräänlainen Heimdalin punainen lanka. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Enslavedin kohdalla marisee tyylien runsaudenpulasta, mutta sille on taas syynsä. Bändin tarpeen kokeiluilleen voi ymmärtää, sillä ajan myötä lopputulemaa voi pitää vähintäänkin mielenkiintoisena. Ainakin silloin, kun yhtyeen syytämä informaatio ei ole totaalisen yliampuvaa. Ainutlaatuisena sitä ei kuitenkaan voi pitää, sillä konsti on käynyt tutuksi monien muiden bändien taholta ja usein vielä selkeämmässä hahmossa.

Periaatteessa Enslaved-leirissä ei ole tapahtunut mitään suurempaa uutta ja bändi siis jatkaa sinnikkäästi päänsä hakkaamista riimukiveen kuvitellen, että sävellykset tasoittavat tiensä kuin itsestään. Jääräpäisyys on kannattanut ja kannattaa, mutta pahitteeksi ei olisi, jos yhtye keksisi itse karsia liiat nuotit kappaleistaan.

Lisää luettavaa