”Olen Tomin mies”, hokevat haastateltavat Ilppo Pohjolan dokumentilla Daddy And The Muscle Academy. Henkilökuva kertoo suomalaisesta Tom Of Finland -homotaiteilijasta, joka piirsi miehille pesäpallomailan kokoisia peniksiä.
Dokumentin varsinaisesta soundtrackista vastaa Elliott Sharp, jonka melodioita väistelevät äänikollaasit ovat raskas kokemus. Ne vaihtelevat erilaisista kohinoista ja huminoista kirskuviin äänitehosteisiin ja metallisiin hälysinfonioihin. Bonusraitoina tunnelmoivat ambientisti veteraanit Esa Kotilainen ja Otto Romanowski sekä särisevää lo-fi-bluesia esittävä Circle.
”Olen Tomin mies” on myös käytetyin hokema, jota Tom Of Finland -dokumentin ja -soundtrackin innoittamat suomalaisartistit ovat lainanneet teoksiinsa. Tomin miehiksi tunnustautuvat tekijät ovat saaneet aikaan vaihtelevaa ja varsin kiinnostavaakin rytmimusiikkia. ForestHillin nykivä electro Word Processing paisuu sumutorvena huutavan klarinetin ansiosta, DJ Slow nytkyttää 70-lukuista discomusiikkia Tom’s Men -kappaleessa ja Giant Robot puolestaan jyskyttää modernisti napakkaa funkia Masculine Fantasiassa. Jimi Tenorin panostuksessa camp-arvot pääsevät oikeuksiinsa, sillä Helliä tunteita -laulussa avainsanaksi nousee Tomin ihannemiehen esittelystä noukittu termi ”isokalunen”, jota toistetaan haltioituneesti kautta sirisevän syntikkapulssin.
Ylen Radioateljeen Pekka Lappi taas veljeilee Contactilla Einstürzende Neubautenin teollisuusmetelin kanssa ja Kilogram-nimellä esiintyvä O:pl Bastards maalailee klassisen musiikin pastissin, ennen kuin pääsee Tom’s Drumsissa hilpeään pulputus-electroonsa.
Pohjolan kymmenen erilaisen kannen taideprojekti saattaa pelästyttää, mutta Tone Of Finlandissa riittää toki levyn verran oikeaa kuunneltavaa.