Nylon Beatin tummana neitona tutuksi tullut Erin on tehnyt levyn, jolla oikeat soittimet soivat mukavasti ja jonka tuotantopuolikin on hallussa. Eikä enimmäkseen itse tehdyissä biiseissäkään ole valittamista, mutta levyn tunnelma on pitkälti sitä, mitä laulajan maailmassa olisi luullut liikkuvan joskus kymmenen vuotta sitten.
Onko se oikein ja Ootte idioottei ovat toisaalta ikuisia kysymyksiä, mutta helpoimmin ne voidaan tässä muodossaan liittää vielä varttuvan ihmisen maailmaan. Popeda kertoo tietoisesti ajasta, jolloin ei tarvitse tehdä isoja päätöksiä, kuunnella vaan keittiössä Popedaa. Vanha nainen hunningolla taas hakeutuu hieman pakonomaisesti vanhoihin nahkoihin. Ole vaan onnistuu rennossa pakottomuudessaan ja kansanlaulumainen Vanha sydän on myös levyn parhaimmistoa.
Laulajana Erin ei kuulu kärkikaartiin, mutta kyllä hän nämä biisit klaaraa. Hän tuntuu hakevan suuntaa ja olevan jossain määrin menneisyytensä vanki, mutta samalla Erin esittelee itsestään puolia, joihin hänen kannattaisi paneutua ajan kanssa enemmänkin. Teinimeininki on historiaa ja sen voisi suosiolla jättää nuoremmille yrittäjille.