Kitaristi John Norumin kehuista ei aina ota tolkkua. Last Look At Edeniä (2009) mies kehui vuosikymmenen rocklevyksi. Bag Of Bonesia ihastelee kuulemma Norumin äitikin. Sitä ei voine varsinaisena suosituksena pitää.
Norumin vitsit unohtuvat, kun Bag Of Bones pyörähtää käyntiin. Europe jatkaa uuden tulemisensa hardrockimmalla ja selvästi 1980-lukua raskaammalla linjalla. Bag Of Bonesin tummanpuhuvaa olemusta ja itsetilityksen kyllästämiä sanoituksia tyrkitään vauhtiin mureilla riffeillä, Purple-tyylin jylisevillä koskettimilla ja yleisratkaisuilla, jotka osoittavat Purplen, Whitesnaken ja 1970-luvun painavamman Rainbow’n suuntaan. Silti tämä on nimenomaan vuoden 2012 levy, siitä pitää huolen niin bändi kuin Maideniakin tuottaneen Kevin Shirleyn näkemys.
Minulle Europe ei ollut koskaan niin sanottua ydinosaamisaluetta, sillä henkilökohtainen keveyden raja meni 1980-luvulla Def Leppardissa ja hittikauden Whitesnakessa. Europe tuntui aina teutaroivan tuonkin rajalinjan puuterisemmalla puolella. Uskaltaudun silti väittämään, että uusi raskaampi Europe on vanhaa huomattavasti vakuuttavampi ja Bag Of Bones on tuon kehityksen huipentuma.